Deng Jianjin, a professor of oil painting at the Guangzhou Academy of Fine Arts, first attracted attention in his youth after winning the “Academic Award” at the Chinese Oil Painting Exhibition. For many years, he has explored how the inner world and emotions can be transformed into imagery. This December, his works will once again be exhibited at Galleria Kookos in Helsinki — a continuation both of our collaboration and of the trajectory of his artistic practice.

His works are divided into two bodies:

an oil painting series Tears and Holy Water and a watercolor series Fleeting Bubbles.

These two mediums and visual strategies reveal his different approaches to thinking about emotion and existence.

Tears: Sedimentation in Oil Paint

Tears and Holy Water depicts tears through oil paint, solidifying fleeting emotional moments into something tangible.

Tears are no longer merely psychological reactions — they possess thickness, light, and presence. Each face becomes a vessel of emotion, showing both fragility and resilience.

Oil paint turns emotion into material: something visible, perceptible, almost touchable.

Here, tears are like holy water — witnesses of suffering and, at the same time, a purifying, life-preserving force.

Bubbles and Bones: Fragility and Solidity

In the watercolors, figures and surroundings appear semi-transparent, wavering lightly in the light.

The self is not fixed; it flows like air, water, or light.

Urban scenes, desire, and images drift past the subject — not pressing down, but allowing it to shift within the world.

The works feel both soft and sensitive:

bubble-like colors float lightly on the surface, yet within them lies a bone-like hardness.

The ephemerality of bubbles and the permanence of bones evoke the psychological condition of modern life:

we float on the surface of our daily realities while something firm within us holds us together.

Deng Jianjin’s paintings embody this duality:

the lightness of appearance and the weight of the inner world coexisting in continuous dialogue.

This makes his works vivid while also allowing space for reflection.

Light from Guangzhou to Helsinki

Deng Jianjin works in Guangzhou, where humidity and shifting light bring vitality to his paintings.

When exhibited in Helsinki, the cold clarity of northern light creates a different atmosphere:

subtle colors appear sharper in the thin air, and delicate brushstrokes are perceived even more intimately in the quiet space.

This cross-cultural viewing experience allows the works to reveal different emotional layers in different environments:

the density of Guangzhou’s mood and the crystalline clarity of Nordic light.

Ultimately, “Blown Bubbles and Bones” is not a psychological history of Deng Jianjin himself.

It is about how all of us exist in modernity:

finding our place between external fluidity and internal solidity;

seeking weight within emotional transparency;

navigating between sacred symbols and worldly needs;

maintaining a coherent form of “self” in the theater of contemporary life.

Deng Jianjin does not offer answers.

He offers a mirror —

allowing us to see how we tremble at the edge of the bubble,

and how we stand firm in the center of the bone.

—————–

Deng Jianjin on Guangzhouin kuvataideakatemian öljymaalauksen professori, joka nousi jo nuoruudessaan esiin voitettuaan Kiinan öljymaalausnäyttelyn ”Akateemisen palkinnon”. Vuosien ajan hän on tutkinut, miten sisäinen maailma ja tunne voidaan muuntaa kuvalliseksi ilmaisuksi. Tänä joulukuussa hänen teoksensa esitetään jälleen Helsingin Galleria Kookoksessa – yhteistyömme jatkona ja hänen taiteellisen kehityksensä luontevana jatkumona.

Hänen teoksensa jakautuvat kahteen kokonaisuuteen: öljyvärisarjaan Kyyneleet ja pyhä vesi sekä akvarellisarjaan Pois puhalletut kuplat. Nämä kaksi eri tekniikkaa ja visuaalista strategiaa paljastavat hänen tapojaan pohtia tunteita ja olemassaoloa eri näkökulmista.

Kyyneleet: öljyvärimaalauksen sedimentti

“Kyyneleet ja pyhä vesi” kuvaa kyyneleitä öljyvärein, tehden hetkellisestä tunteesta konkreettisen ja kosketeltavan.

Kyyneleet eivät ole enää pelkkä psykologinen reaktio — niillä on paksuus, valo ja läsnäolo. Jokainen kasvokuva toimii tunteiden säiliönä, jossa näkyvät sekä hauraus että sitkeys.

Öljymaali muuttaa tunteen aineelliseksi: nähtäväksi, aistittavaksi ja ikään kuin kosketettavaksi.

Tässä kyyneleet ovat kuin pyhää vettä — ne todistavat kivusta, mutta samalla puhdistavat ja säilyttävät elämän voimaa.

Kuplat ja luut: haurauden ja kovuuden rinnakkaisuus

Akvarelleissa hahmot ja ympäristöt ovat puoliläpinäkyviä, kevyesti heilahtavia valossa.

Täällä minä ei ole kiinteä, vaan virtaa kuin ilma, vesi tai valo.

Kaupunki, halu, kuvavirta — nämä ulkoiset elementit liukuvat subjektin ohi kevyesti; eivät painosta, vaan sallivat subjektin muuttua maailman mukana.

Maalaukset tuntuvat yhtä aikaa pehmeiltä ja herkiltä:

vaaleat, kuplamaiset värit leijuvat pinnalla, mutta niiden sisällä on luun kaltainen kovuus.

Kuplan hetkellisyys ja luun pysyvyys tuovat mieleen modernin ihmisen psykologisen tilan:

me kellumme elämän pinnalla, mutta sisällämme on jotakin kovaa, joka pitää meidät koossa.

Deng Jianjinin teoksissa tämä kaksoisluonne on jatkuvasti läsnä:

pinnan keveys ja sisäisen maailman paino muodostavat dialogin, joka tekee hänen teoksistaan sekä eläviä että ajatuksellisesti avaria.

Valo Guangzhoussa ja Helsingissä

Deng Jianjin työskentelee Guangzhoussa, ja kaupungin kosteus sekä liikkuva valo tuovat hänen teoksiinsa elävyyttä.

Kun teokset tuodaan Helsinkiin, pohjoisen valon kylmä kirkkaus luo niihin uudenlaisen tunnelman:

hienovaraiset värit näyttäytyvät ohuessa ilmassa entistä kirkkaampina, ja herkät siveltimenvedot tuntuvat rauhallisessa tilassa vieläkin tarkemmilta.

Tämä kulttuurienvälinen katsomiskokemus saa teokset avaamaan eri tunnesävyjä eri ympäristöissä:

ne kantavat Guangzhoun intensiivisyyttä ja samalla pohjoisen valon kirkkautta.

Lopulta “Haihtuvat kuplat ja Hauraat luut ” ei ole kertomus Deng Jianjinin henkilökohtaisesta psyykestä.

Se kertoo meidän kaikkien olemisen tavasta modernissa maailmassa:

ulkoisen liikkeen ja sisäisen kovuuden välisestä tasapainosta;

tunteiden läpinäkyvyyden sisällä piilevästä painosta;

pyhän symboliikan ja arkisen tarpeen ristiriidasta;

teatraalisessa elämässä säilyvästä muodosta, jota kutsumme minäksi.

Deng Jianjin ei tarjoa vastauksia.

Hän tarjoaa peilin —

joka näyttää meille, miten me värähtelemme kuplan reunalla

ja miten seisomme luun ytimessä.

Hong Liu-Sertti

Director