Maisema ei ole niin yksiselitteinen asia kuin yhtäkkiä saattaisi ajatella. Sanana se on vahvasti luontopainotteinen, nostaen esiin monimuotoisen, kauniin planeettamme asukkaineen ja ilmiöineen. Ihmisen historia niin kulttuurisesti kuin konkreettisestikin tuottaa omaa, jatkuvasti muuttuvaa maisemaa. Maisema on kuitenkin myös monella tavalla hyvin kuvitteellinen ja henkilökohtainen maailma.
Elämme itseasiassa joka hetki erilaisissa näkymättömissäkin maisemissa, kuten esimerkiksi ääni-, valo-, väri-, tunnemaisemissa. Eräänlaisen maiseman muodostaa myös sisäinen maailmamme, joka avaa meille ikkunat sekä itseemme, että ympäristöömme.
Maisema kertoo-näyttelymme kutsuu ”galleriamaisemaan” katsomaan maailmaa avoimin aistein.
Landscape is not as unambiguous a thing as one might suddenly think. As a word, it is strongly nature-oriented, highlighting our diverse, beautiful planet with its inhabitants and phenomena. Human history, both culturally and concretely, produces its own, constantly changing landscape. However, the landscape is also in many ways a very imaginary and personal world.
In fact, we live in various invisible landscapes at every moment, such as landscapes of sound, light, color, and emotion. Our inner world also forms a kind of landscape, which opens windows for us both to ourselves and to our environment.
Our exhibition The Landscape tells invites us to the “gallery landscape” to look at the world with open senses.